Pärhy.

Nyt olen pärähtänyt. Sydämeni on alkanut aukeamaan. On alkanut tuntumaan hyvältä ja laajenevalta,
kokonaisvaltaisen loogiselta, järjelliseltä, viisaalta, älykkäältä, kauniilta sekä pikkuhiljaa myöskin tunteikkaalta. Itseni täysi avaaminen sydämeen saakka tuntuu vieläkin vaikealta, se ei tapahdu itsestään. Aitoja sanoja, itkua, naurua...voi tulla vaikka mitä ilmaisuja, mutta ei sitä lopullista täydellistä auki olemista ja läsnäoloa, tuntemista.

Olen edennyt valtavasti. Prosessini ovat todella käynnissä, vaikka välillä tuntuisikin jumiutuneelta. Käsittelen valtavasti, ja tuloksia on koettavissa kaiken aikaa.

Pärähdyin ihmisistä. Mieleltään avointen, tyynien, ymmärtävien, rakastavien, innostuvien ihmisten seura tuntuu mullistavalta. Rakastan neroja ja profeettoja. Se, että ystäviksi sellaisia on elämääni ajautunut, on suurimpia mahdollisia lahjoja, sillä rakastan kehittymistä, rakastan nöyrtymistä ja oppimista, luopumista ja hyväksymistä. Rakastan kiitollisuuden ja herkistymisen tuntemuksia. Hullut nerot saavat minut haltioitumisvärinöihin.

Tunne-elämäni on ollut jokseenkin epävakaata. En usein tiedä, mitä tunteistani ajatella. Ei niistä ole ajateltava mitään. Pitää opetella olemaan ajattelematta niistä mitään. Pitää antaa itsensä olla ja rentoutua. Minun ei tarvitse jatkauvasti tiedostaa syitä tuntemuksiini, minun ei tarvitse jatkuvasti tiedostaa syitä muiden ihmisen käyttäytymiselle.

Mitä syvemmälle menen, sitä enemmän selvältä vaikuttaa, että ainoa merkittävä asia on itsen läpi ikuisuuden valosta virtaava rakkaus. Se tuntuu kaiken lähtökohdata. Se tuntuu hyvältä, vakaalta.

Kiitos teille, uskomattoman eliöt. öliöt. Severi on keskuudessani.

Aion erittäin todennäköisesti vaihtaa koulua. Luonani vieraileva henkilö on saanut minut innostumaan aivan toisenlaisesta koulusta, joka tuntuu itselleni hyvin soveltuvalta sekä äärimmäisen innostavalta. Katsotaan, mitä tuleman pitää :)

Hyvä mieli. Hyvää oloa kaikille<3