tänään taas mnä kirjoitan. olen puhaltanut laaksoissa puhurina ja jättänyt tuulematta, haivettunutkin.
miksi välillä tahtoisin pakottaa tunteitani? miksi arvotan niitä? miksi minusta taas tuntuu että
en tunne, en tunne, en tunne! vaikka selkeästi tunnen, kodilta tuntuu. mikä pakko minulla on puuttua tunteisiini? anna niiden olla! ne elää rauhassa ihan hyvin sen kummempia analysoimatta.
"overhhinking, overanalyzing seperates the body from the soul"

olin koko päivän sisällä. ei tarvinnu mennä edes kauppaan.
olemme käyneet käyttämässä muiden ihmisten käyttämättä jättämiä saunavuoroja. olen antanut kissan juoksennella käytävässä ja tehnyt ruokaa. olen sytyttänyt kynttilöitä ja kuunnellut jälkimodernia
instrumentaalimusiikkia huvikseen. the evpatoria report on american dollarin seurakseen saanut
tämän hetken suosikkien listan kärkikatraassa.

minun on entistä helpompaa olla ihmisten kanssa jatkuvasti johtuen siitä, että yhä vaan pelkään vähemmän ja vähemmän. rehellisyys tuntuu vähemmän tuskalliselta ja pelottavalta jatkuvasti.
serkkuni asuu toistaiseksi luonani. kaukaa työhön tänne muuttanut hän on. erikoinen ihmisolento, hyvin erikoinen. erittäin ihastuttava ja räiskyvän eläväinen, tärkeä ja läheinen ihminen. hänen seurassaan näen itsenikin aivan uusin silmin. mielenrauhani tuntuu nyt esimerkiksi varsin massiiviselta:) ennen oli paljon asioita, joita en uskaltanut sanoa ihmisille, vaikka mieleen tulikin. nykyään se tulee hyvin usein luonnostaan; pelkomuuri on valahtanut sijoiltaan. luotan siihen, että puhun oikeudenmukaisuuksia. rehellisesti suoraan sydämestä lämmöllä tulevat asiat.

unta en nyt saa, vaikka muut nukkuvatkin tuhisten ympärilläni. kissakin jopa. räppäsin juuri ennen nukkumaanmenoa jotain ihmisille, ja he nauroivat kai itsensä uneen. leppoisuutta. aamulla tahdon jolkutella vallilaan kirpputoreilemaan jännittävyyksiä Kassuuden kanssa.

tämä syksy on elämässäni uskomaton. olen päästänyt irti, antautunut. ei ole enää vaikeaa, tämän pään sisällä...kaikki hakeutuu oikeisiin lokeroihin...järjestyy. tapahtuu juuri niinkuin kuuluukin. minkä hiton takia ihmiset juoksee oikein? kuollaan täältä jossain vaiheessa pois kuitenkin, ennemmin ! ehkä ennemmin...ehkä myöhemmin. ihmiset stressaavat koulu- ja työelämissään yhteiskunnan eläiminä, rataksina, koneina, nääntyneinä, kyllästyneinä... tyhjentävät päänsä alkoholilla ja televisiolla jaksaakseen seuraavan päivän, seuraavan viikon taas...sitä samaa.
raha ruoskii. miksi rahaa? minua ei raha enää motivoi. olen ollut siitä lähtien onnellinen, kun unohdin rahan. sitä tulee aina joka tapauksessa sen verran jostain, että kykenee elämään. en tartte muuta ku terveellistä ruokaa ja lämpöä, vettä. mitä muuuta vielä TARVII? arvostusta? rahallako? katselen toisinaan joidenkin raharikkaiden ihmisten kimaltelevien kuorien lävitse väsytettyä ja onnetonta sielua. katson joskus niin syvälle sinne, että pato murtuu. joistakin ihmisistä tulee sellainen olo, että se mitä he eniten tarvitsevat, on lähimmäisen rakkaus. ja se mitä he saavat ja ehkä haluavatkin on hifi ja design.

on niin vaikeaa katsella onnettomia ihmisiä, kun niin kovasti toivoisi kaikille onnellisuutta.
sitä miettii, että jos se näin yksinkertaista minulla on, niin miksei näin kaikilla muillakin...vaaan yksinkertaisuus onkin monimutkaisempaa kuin muistankaan.