tänään taas mnä kirjoitan. olen puhaltanut laaksoissa puhurina ja jättänyt tuulematta, haivettunutkin.
miksi välillä tahtoisin pakottaa tunteitani? miksi arvotan niitä? miksi minusta taas tuntuu että
en tunne, en tunne, en tunne! vaikka selkeästi tunnen, kodilta tuntuu. mikä pakko minulla on puuttua tunteisiini? anna niiden olla! ne elää rauhassa ihan hyvin sen kummempia analysoimatta.
"overhhinking, overanalyzing seperates the body from the soul"