minä avaan sydämeni. luotan sen käsiisi. ytimestä tihkuu, avaan hanakoitakin hanoja -padot pakahtuu innosta: kohti merta soljuunnumme

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

20.9. humpsahdin korvaani

http://www.youtube.com/watch?v=eqkoh_eEMBI


kertoivat ahdistuksen tulevan siitä. kun ei oo päässä rakenteita jollekin
minulla on jokin syvämerellinen tarve olla hetki hetkeltä rehellisempi
täytyykö rakentaa uusia rakenteita vaiko kenties antaa tuulelle hommat
jos se puhaltais mielen autioituneiden talojen läpi
pöly
kuolleet lehdet

ei...ei riitä

vieläkin puhtaammaksi ja yksinkertaisemmaksikin
ehkä

humisee latvat, heittäydyn tuulen mukana korvakäytävästäni sisään
eteiskäytävän kohdalla emmin - entä jos hajoon lopullisesti?
intuitiotonttu puhaltaa ja sujahdan puolitietoisesti sisäkorvanesteisiin
siellä on spiraali tietenkin ja perällä nestettä niiaavia värekarvoja
jotka tanssii taajuuksien mukaan, hyppään siihen tanssiin ja
löydän itseni aktiopotentiaalin satulasta
se laukkaa kohti samaa rataa pitkin, lauk lauk lauk lauk lauk
ei se taida kyllästyä ennenkuin kollageenisyyt alkavat surkastumaan

jatkan matkaa, hyppään satulasta toiseen. tapahtuu! siellä suojellaan
valkoset tyypit on piirittäny jonkun kohteen. hyppään satulasta ja
hiivin aksonia pitkin kenenkään oleellisen huomaamatta katsomaan

kyllä, suojelijat pitävät käsiään yhdessä
siellä vauva itkeväinen leijuu keskellä

olen juuri hiipimäisilläni hippokampuskatsomoon viihteellistymään,
kun intuitiotonttu tuuppaisee minut suojelijoiden läpi kohti vauvaa

pakokauhu valtaa minut!
en osaa tehdä sille mitään!
olet vauvojen hoitaja, etkä
osaa tehdä sisäiselle vauvallesi

MITÄÄN?

valhetta!

kurotan toista kättäni kohti oliota
kaikkialla on valkoista ja sykkivää
lämmintä ja pehmeää, yhtäkkiä
huomaan että kaikkialla on ollut
ja on... ...
...koti
!

nostan vauvan sydämen aksoniojasta
hoidan sitä kyynelillä ja sylilläni

se on paikoillaan

Ei kommentteja: