miltähän noi kuulostaa, tuntuu, jännää.
joskus sitä toivoo valuvansa suorana
viivana kaikkiin.
viimeinen vuosi on ollut elämäni onnellisin
viimeiset puoli vuotta aivan käsittämätöntä
viimeiset kolme kuukautta...huh.
viimeinen kuukausi...
onnea sataa sydänkankaikolle kaikissa väreissä
tässä en tahdo kuin kehittyä ja oppia
sekä muiden ihmisten sisään tällaista
"ken kerran itse on onnellinen
se onnehen tahtoisi jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan"
-eino leino, hymyilevä Apollo <3
en tiedä suurempaa tehtävää
kuin onnellisuuden levittäminen
täyttää sillä maa...
se on rankkaa, se vie syvien
soiden ja pimeimpien luolien,
likaisten viemäreiden kautta.
vaan se...
...on
sen
arvoista.
tietenkin...maailmassa on julmuuksia,
joita ei kenties enää voi korjata
täysin ainakaan
aina voi yrittää
jos ei yrittäis
niin ...
mikään ei ainakaan
muuttuis paremmaks
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti