minä avaan sydämeni. luotan sen käsiisi. ytimestä tihkuu, avaan hanakoitakin hanoja -padot pakahtuu innosta: kohti merta soljuunnumme

maanantai 15. syyskuuta 2008

Eron jälkeen suhteesta

Tiistai 10.06.2008
23:50 ero käsittelyssä näköjään

väännän multaiselta tiskirätiltä niskat
pistän sen sähköpatterille kuivumaan
kiskon solmuun rautatieverkoston
heitän raidemykkyrät kauppakassiin

eksyn samalla oikoradalle uudelleen
kompastun eteisessä lentokoneeseen
ryntään ravissa viime hetkellä päivään
valvon perimmäiseen hetkeen saakka
kiipeilen katajasta katajaan
huomaan kuusen, en kurota

olis viisainta tainnuttaa se uneen
nyt olis siis tärkeintä olla sovelias
niin kuulen ja uskon sen tietenkin
raahaan tän tyhmän leimun
jätesäkissä häkkivarastoon

taitat kangasnenäliinat kuuteen osaan
asetat ne pinoon säihkyvälle hyllylle
kaikkialla on valkoista ja vaaleansinistä
poimit riisit lautaselta yksi kerrallaan
sidot kengännauhoja kolme vuotta
odotat vihreitä valoja läpi yön
tyhjässä kaupungissa

seison kauan vierelläsi
valot vilkkuvat, ilkkuvat
odota turhaan,turhaanko?
täysin vai puoliksi turhaan

ei, en tahdo olla luovuttaja
tässä täytyy onnistua
mikä sitten on onnistumista
voiko se olla luovuttamista?

leimu ei kysele eikä enää odota
koko yön se sahaa saranoita
aamulla se on ilmestynyt
herättää auringon lailla

Ei kommentteja: