. .olen.. . onnellinen. .onnellinen? ONNELLINEN!

joo, onnellisuutta. antautumista, heittäytymistä, rentoutumista, olemista, virtaamista, kellumista,
unohtamista, hajottamista, itkemistä, nauramista, nöyrtymistä, hiljentymistä, juoksemista, konttaamista, ryömimistä, kantamista, pudottamista, kuuntelemista, ottamista, huutamista, kuiskaamista, odottamista,
odottamista
odottamista.
odottamista, hyppäämistä. odottamista ja hyppäämistä. sykli sekin.

luulen, et onnellisuus on jotain tällaista kokonaisvaltaista prosesseista nauttimista. et onnellisuuteen kuuluis tuska ja ahdistus myös. tää lähtökohta elämään on aika lyömätön. kehittyä, auki kehityksen tuulille.

olla yksin hiljaa paikallaan ja tuntea, miten sielu on jo niin vahva, että kestää sen hiljaisuuden.
..."...tilan ja hetken avaruuden, sen koin sisälläin"

löytää itsestään ja yksinäisyydestään se valo, alkuvoima ja virta. tai siis, eihän se ole siellä. läpi vain virtaa.
siellä se on kuitenkin koettavissa. on niin vapaa ja vahva olo. vaikeat ja kauniit ajat ovat menossa.

minussa on se. en vaan aina muista. vaikka kaikissa se toki.

kun nää jutut on käytävä läpi, niin samalla iloita siitäkin sitten ihan hyvin voipi. tekevät minut taas ehjemmäksi. tulkaa vaan, tunteet! opin päivä päivältä olemaan vastaanottavaisempi kaikkia koko tunnekirjon hemmoja kohtaan. ei mikään itsestäänselvyys!

radikaali kehityskeitto. rakastan kehittymistä. elämä on kehittymistä pullollaan.

päivä päivältä opin enemmän myös...hengittämistä. asiat elämässäni hengittävät vapaammin
hetki hetkeltä. en tahdo puristaa minkään kaulasta. pelkoa takertumiset turhaa oisivat vain.
huomaamattomasti sitä toki ripustaa itseään asioihin ja ihmisiin. sit muistaa, ettei tartte.
kaikki soljuuntumaa, hyvyys on jo kutonu näkymättömiä verkkojaan ympärilleni.
tää on vaatinu ihan hirveänhirveän paljon uskallusta. vuosi sitten olisin kauhistellut tätä paljauden
astetta. vielä on niin monia asioita, joihin täytyy riittää uskallus, muttei vielä ehkä aivan riitä.

mietin yksinäistymistä. sosiaaliset tilanteet ahdistavat aina silloin, kun ne on leivottu opituista malleista, kaavoista ja rooleista, teennäisistä pirteilyistä ja muovisista ilmeistä. sellaisista tällä hetkellä koen että etäisyyttä otettava on. voimia vie nyt liikaa yksinään virtauttaa eloa elottomaan. käytän voimani dialogiin itseni kanssa ja nautin avoimien lähteiden välisistä yhteyksistä. oon äärimmäisen kiitollinen avoimuuksista, auki olevaisuuksista. taikaa se! liikutun.

vaisu oloni on,se varmaankin välittyy kirjoituksestani. olen suuria asioita lähiaikoina kokenut, enkä ihan osaa vielä vastaanottaa sitä kaikkea. tulee viiveellä. säkissä on vaikka mitä, mut en nyt kykene kauheasti raottamaan vielä sitä säkin suuta.
ehkä...vähemmän ajattelemista ja enemmän spontaania heittäytymistä.
vieläkö enemmän? pelottavaa. mut kyllä, intuitiolle lisää valtaa ja harkitsijaminälle osa-aikaeläke.
rakennan ajatuksista korttitaloja sementistä. niiden sulattamista ehkä.... tunteet...

tunteet on vaativa aihe.